Tuli aika pitkä tauko tässä blogikirjoittelussa. Voisin väittää, että on valkoisen paperin pelko, mutta syynä taitaa olla vain saamattomuus tai mielikuvituksen puute. Kirjoitan paljon työkseni, joten kirjoittaminen sujuu. Joskus jopa silloin kun ei ole yhtään ajatusta siitä, että mitä kirjoittaa. Viimeksi ihmettelin sitä, että miksi yhä 2020-luvulla tarvitaan naisjärjestöjä.
Olen vuodesta 2005 ollut paljon tekemisissä pääosin pienyritysten kanssa. Miehiä ja naisia on omistajina niin menestyneissä kuin huonosti menestyvissä yrityksissä. Tilastojen mukaan kuitenkin naiset ansaitsevat miehiä vähemmän. Naiset ansaitsevat vähemmän niin työntekijöinä, kevytyrittäjinä, yrittäjinä kuin eläkeläisinä.
Uutena ilmiönä näyttää olevan netissä myytävät erilaiset verkkokurssit. Siellä olen törmännyt moneen menestyvään nuoreen naiseen. Myös moni influensserina ja bloggaajana menestyvä on nuori nainen. Luen innolla kaikki iltapäivälehtien tai naistenlehtien jutut, joissa kerrotaan miten hyvin he tienaavat tai miten paljon ja mihin he tuhlaavat. Hyvä nuoret naiset!
Maailma muuttuu, mutta hitaasti. Yhä edelleen löytyy miehiä ja myös naisia, jotka ovat sitä mieltä, että naiset tekevät vähemmän työtunteja, valitsevat väärän toimialan tai yksinkertaisesti vain pyytävät vähemmän kuin miehet. Olen itse sortunut siihen, että hinnoittelin itseni väärin. Mutta kukapa sitä ei yrittäjänä tekisi virheitä. Opin kerrasta. Tapasin mieskollegan, jonka tuntiveloitus oli kaksi kertaa se mitä minä pyysin. Nostin välittömästi hintaa.