Miten se onkin välillä niin vaikea lähteä ulos liikkumaan. Kyllä se vielä kesällä ja lämpimillä syysilmoillakin sujuu, mutta marraskuussa ei onnistu. Kun päivän aikainen hyötyliikunta jäi kokonaan pois, piti pakottaa itsensä päivittäiselle kävelylenkille. Onneksi lähellä on kuntoportaat. Tosin aurinkoisina päivinä niissä oli ruuhkaa.
Itsensä huijaaminen on helppoa. Tilasto ei kuitenkaan valehtele. Sitä kuvittelee harrastavansa liikuntaa useana päivänä, mutta kun katsoo jälkeenpäin liikuntakalenteria, niin se kertoo totuuden.
Ero huhti- ja marraskuun välillä on melko iso. Uudenvuodenlupaukseni on siis, että tammikuusta alkaa taas ahkera ja monipuolinen liikkuminen. Ja monipuolinen siksi, että kyllästyn niin nopeasti.
Ensi vuoden urheilulajeihini kuuluu siis kävely, juoksu, pyöräily, kuntosali, golf ja ryhmäliikunta. Ja ehkä vähän hiihtoakin. Nyt kun julkisesti sen lupaan, niin sehän pitää pitää. SportsTrackerissä voi seurata miten tämä lupaus onnistuu.
Työntekijälle voi tarjota verovapaasti liikuntaetua 400 eurolla vuodessa. Etu pitää olla työnantajan hankkima ja maksama. Ei siis käy, että työntekijä maksaa liikunnan kulut itse ja sitten työnantaja maksaa kulut työntekijän tilille. Maksuliikenteen pitää tapahtua työnantajan ja palveluntarjoajan välillä.
Helpoiten työntekijän vapaus valita laji, toteutuu liikuntaseteleillä.