Etätyössä on monta hyvää puolta ja satunnaiset etätyöpäivät ovat todella hyviä. Varsinkin silloin kun on tehtävä asioita joihin on keskityttävä pitkään ja tarvitsee rauhaa. Se tietysti edellyttää myös sitä, että osaa sulkea puhelimen ja kaikki viesti- ja some-ilmoitukset. Etätyön organisointi ja itsensä johtaminen on vaatinut paljon työtä. Tästä joskus myöhemmin.
Listasin mielessäni usein pelkästään etätyön tuskaa tuottavia asioita. Ruokailu oli edellispäivän tähteitä tai jatkuvaa popsimista suoraan jääkaapista. Työmatkan hyötyliikunta jäi kokonaan pois. Kaikki sosiaaliset tilaisuudet peruuntuivat. Sähköpostin määrä monikertaistui. Työpäivän alku ja loppu hämärtyi. Kuvittelin olevani tehokas istumalla keittiönpöydän ääressä aamusta iltaan. Samaan aikaan kuitenkin tehtävälista jatkoi kasvamistaan.
Etätyö on siis tuskaa. Ainakin minulle. Aiemmin lähdin kahdeksalta kotoa, olin vähän ennen yhdeksää toimistolla (olen huono aamuherääjä). Puolen päivän aikaa kävin lounaalla ja kotiin päin lähdin neljän viiden aikaan. Useimmiten päivät eivät olleet näin täsmällisiä, vaan koostuivat tapaamisista ja tapahtumista ja venyivät pitkälle iltaan. Koti ja työ kuitenkin erottuivat. Tai ainakin yrittivät erottautua.
Liikkeen- tai ammatinharjoittaja (eli toiminimiyrittäjä) ei voi olla itsensä työntekijä. Liikkeen- ja ammatinharjoittajan omaan käyttöönsä hankkimista liikunta- ja kulttuuritoimintaan tarkoitetuista seteleistä aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnan kuluja, eikä liikkeen- ja ammatinharjoittaja voi vähentää niitä verotuksessaan. (Lähde: Veronmaksajat)
