Harkinta-aika alkaa tästä
Se houkuttelee. Onko se järjellä vai tunteella tehty päätös. Onhan se aivan liian kallis, mutta ehkä sittenkin hintansa arvoinen. Kannattaako tehdä päätös järjellä vai tunteella?
Olen aina ollut sitä mieltä, että kun lähtee pyöräilemään, niin sen pitää tuntua pyöräilyltä. Lihasvoimaa siis.
Mutta, jos hankkii sähköpyörän, niin pitää pyöräillä useammin ja pidempiä matkoja. Alan siis lämmetä sähköpyörälle. Nyt on harkinnassa Helkaman SE 8 tai SE 10, eli viime vuoden malli tai uusi malli. Hintaeroa on noin tonnin.
Tai onhan vielä tietenkin tarjolla muitakin malleja, kuten se, missä on automaattivaihteet. Siis automaattivaihteet pyörässä! Sen ostaisin heti, mutta harmillisesti se oli tylsän harmaa. Ulkonäöllä on merkitystä.
Eniten pohdin sitä, että ajanko normaalipyörällä vai hankinko sähköpyörän. Isoin haaste on se, mihin pyörän uskaltaa jättää. Voinko jättää sen kaupungintalon pihalle pyörätelineeseen lukittuna kokousten ajaksi? Voinko jättää sen Tikkurilan asemalle, kun jatkan siitä matkaa junalla Helsinkiin? Entä kun käyn kaupassa? Tai kahvilassa?
Kumman ostan? Helkama SE 8 maksaa noin 2 000 euroa ja Helkama SE 10 maksaa noin 3 000 euroa. Erona edullisempaan on tietenkin vuosimalli, paremmat vaihteet, vääntävämpi moottori ja pari vaihdetta enemmän. Tämähän alkaa kuulostaa auton ostolta.
Onneksi vaihtoehtoja on vain kaksi. Olisihan niitä vaikka kuinka monta. Mutta on helpompi valita Mersun kaksilitraisen tai kolmelitraisen dielselin välillä. Jos pitäisi lähteä siitä, että haluaako Toyotan, Audin vai Mersun, niin elämä olisi paljon vaikempaa.
Onneksi olen saanut neuvoja ja opastusta. Itse en jaksa perehtyä teknisiin ominaisuuksiin. Merkki on valittu. Jään pohtimaan vuosimallia.
Vai jatkanko sittenkin lihasvoimalla?